Kuvat: Johanna Väisänen
Savun ja lian tahrimat kasvot, hento vaalea tyttö puristaa käsissään koivun vartta. Taustalla savuaa kaski, maa on kivinen ja tytöllä jaloissaan Nokian kumisaappaat.
Tyttö ei voi olla jättämättä jälkeään suomalaiseen sieluun, sillä se toistaa kohtauksen Eero Järnefeltin tulenkatkuisesta maalauksesta Kaski (1893), joka tuolloin sai lempinimekseen Raatajat rahanalaiset. Silloin Järnefeltin veli Arvid vaikuttui teoksesta ja kirjoitti: ”Jos jaksat niin raada, jos et jaksa niin kuolet pois”.
Kuva on mediataiteilija Johanna Väisäsen teoksesta Syvänvihreä metsä (2019). ”Kasken” tapaan Väisäsen teos liittyy metsänraivaukseen ja kansantalouteen, tällä kertaa myös sen karvaaseen kääntöpuoleen, luonnon haavoittuvuuteen. Luontoa ei Väisäsen teoksessa kuvata romanttisen taiteen tavoin ihmistä suurempana voimana vaan ihminen nähdään luontoa uhkaavana tekijänä. Toisaalta teoksessa on myös hitunen raunioromanttiikkaa.
Mediainstallaatio vie katsojan metsälammelle, vaaramaisemaan ja avohakkuille. Taiteilija kuvaa ihmistä ja metsän tilaa, hylättyjä rakennuksia, kertakäyttöisyyttä ja välinpitämättömyyttä. Väisänen viittaa myös lapsuutensa luontokokemuksiin ja niiden kirjallisiin kuvauksiin. Lyriikka johdattaa syvälle itäsuomalaiseen korpimaisemaan ja metsässä kulkijan ajatuksiin.
”Aitan seinän sisältä löytyi koskenkorvapullo. Pulloon oli ujutettu pienehkö, tapettu kyy, korkki pyöritetty kiinni ja pullo laitettu aitan seinän rakoon”.
Seuraavassa kohtauksessa ”Lumi sataa ja sulaa, sataa ja sulaa.” Mies makaa hangella. Kuva viittaa Juho Rissasen maalaukseen Isän kuolema (1902). Siinä Rissasen isä on paleltunut Kallaveden jäälle.
Väisäsen teoksessa on rissaslaista melankoliaa laajemminkin: maisema on autio, kasvihuone tyhjä, rikkoutuneet lasit narskuvat. Mies polttaa tupakkaa.
Lyyristä raunioromantiikkaa ja ajan kerrostumia
Teosten lyyrinen vire kumpuaa Väisäsen kirjallisesta taustasta, intohimosta kirjoittamiseen ja Venäjän kielen ja kirjallisuuden opinnoista. Kirjoittaminen ja kirjallisuusanalyysi on yhä yksi taiteilijan tavoista rakentaa myös kuvallista teosta. Mediataiteelle tyypillisesti kuva, teksti ja ääni lomittuvat toisiinsa ilmentäen erilaisia ajan ja tilan kerrostumia. Väisänen myös löytää kuvan ja sanan yhteiselle lähteelle, hiljaisuuteen ennen ääntä ja muodottomuuteen ennen hahmoa.
Teoksissa on vaikutteita itäeurooppalaisen elokuvan nostalgiasta ja lähes kafkamaisesta saavuttamattomuudesta. Suuria teemoja, kuten kuolevaisuutta ja kuolemattomuutta Väisänen lähestyy latvialaisen nykytaiteilija Katrīna Neiburgan tavoin. Ihmisen kädenjälki häviää ja murenee kuin hidastetussa filmissä. Orgaaninen luonto lomittuu haurastuvaan, rakennettuuun ympäristöön.
Rapautuminen ja rikkoutuminen saavat lopulta raunioromanttisia piirteitä. Toisinaan teokset henkivät vanhojen rakennusten ja maalausten haurasta eleganssia, toisinaan tuhoa ja kauhun tasapainoa.
Väisäsen teos Lumijoki (2013) on kauhun ja kauneuden estetiikkaa puhtaimmillaan.
”Syvänvihreässä metsässä” Väisänen operoi teesin ja runon rajamailla. Taiteilija yhdistää liikkuvaan kuvaan tieteellistä tekstiä ja lyriikkaa. Tieteen ja taiteen vaakakupit käyvät kuitenkin painaviksi toisilleen. Paikoittain teos uhkaa luisua nykytaidetta vaivaavaan infodemiaan, mutta vahva lyyrisyys tavoittaa lopulta syvempiä ja henkilökohtaisempia merkityksiä kuin kurantit, jatkuvasti toistetut totuudet.
Parhaimmillaan Väisänen on kuvan hiljaisessa mimiikassa, silloin kun visuaalisuus valloittaa tilansa ja yksittäinen kehon ele kertoo kokonaisen tarinan. Erityisen kiehtova on Väisäsen tapa luoda aikajanoja historiaan ja yhdistää staattiseen tilaan tai maisemaan elävää liikettä.
Teoksessa Franciscus (2006) koirien sulavat liikkeet ja taustalle katettu Leonardon Viimeinen ehtoollinen luovat unohtumattoman visuaalisen synteesin. Väisäsen teoksissa on pysäytettyä keskittyneisyyttä Piero della Francescan (n. 1415–1492) hengessä. ”Kuvan poetiikka” muuttuu liturgiseksi ja rituaaliseksi. Valo, varjo ja liike kuljettavat katsojaa ajassa. Liikkumattoman hahmon voi kohta nähdä nostavan pikarin huulilleen ja astuvan salista puutarhaan.
