Sienan asemalla ostan muutaman euron tiketin ja hyppään siniseen Sita-bussiin. On se jännittävä tunne kun ei oikein tiedä, missä pitäisi jäädä kyydistä. Bussi mutkittelee hurjaa vauhtia ja kevät tuuli puhaltaa ikkunasta. Ystävä tulee vastaan läheiselle kyläkahvilalle, sillä kummallisimmat paikat ovat aina junien tai bussikyytien ulottumattomissa.
Ehdin nipin napin siemaista kahvin, ennen kuin matka taas jatkuu. Määränpäänä on San Galganon luostarikirkko Chiusdinossa.
Paikan legenda kertoo Galgano Guidotti -nimisestä ritarista (1148–1181), joka kyllästyy epävakaiseen elämäänsä ja iskee miekkansa maahan, niin että se muodostaa ristin.
Miekka jää niille sijoilleen Montesiepin kukkulan korkeimmalle kohdalle, johon Galgano vetäytyy erakoksi. Paikalle rakennetaan Galganon kuoleman jälkeen roomalainen mausoleumi, Eremo di Monte Siepi (1185). Siellä kivestä pilkottava miekka on yhä nähtävissä.
Keskiajalla kukkulan juurelle perustetaan toinenkin pyhäkkö, goottilais-sisterssiläinen luostarikirkko, Abbazia di San Galgano (1218–1288).
Ruttoepidemia ja luostarin katon murtuminen
Kun San Galganon luostariin iskee rutto vuonna 1348, alkaa sen toiminta surkastumaan. Lopulta munkit siirtyvät Sienaan, San Galganon palatsiin 1474. Luostarikirkko restauroidaan 1500-luvulla, mutta sen katto murtuu (1781) ja lopulta salamanisku kaataa kellotornin (1786). Silloin uskonnollinen toiminta luostarissa päättyy. Seuraava restaurointi tehdään vasta vuonna 1926.
Nykyisin luostarikirkolla ei ole kattoa laisinkaan, ainoastaan taivasta kohti kurkottelevat pylväät ja ammottavat ikkuna-aukot. Kirkkosali on valon ja varjon äänetön leikki, jonka rikkoo silloin tällöin pyrähtävä lintu. Kuutamoöisin ikkunat ja pilarit luovat kummitusmaisia heijastuksia ja outoja muodostelmia.
Valoa ja romantiikkaa
Italialaiset pariskunnat haluavat ikuistaa itsensä San Galganossa suudelmakuvin. Huonommaksi eivät jää suomalaisetkaan, sillä Kimi ja Minttu Räikkönen on vihitty San Galganossa. Minttu Räikkösellä on silmää kauneudelle. Miljöö on mystinen ja romanttinen. Toskanan maaseudun jumalainen kauneus ympäröi luostaria sypressikujineen ja viiniviljelmineen. Kirkkopihaa koristavat ruusut, palmut ja omenapuut.
