Utopia
Kukapa ei haluaisi asua ideaalisessa kaupungissa, jonka kaikki kadut johtavat keskusaukiolle ja jokaiselta kadulta löytyy loogisessa järjestyksessä kaikki mitä tarvitset. Silkintekijät ovat lähellä kengäntekijöitä, toiselta kadulta löydät leivän ja viinin. Kaikki ovat yhteydessä toisiinsa ja palvelevat kädenjäljen kauneutta ja rationaalista toimintaa. Kaupunki on tilan ja ajan jatkuvasti liikkeessä oleva kokonaisuus. Tällainen kaupunki on utopia, josta ovat kirjoittaneet niin Augustinus, Filarete, Doni, Patrizi kuin Scamozzi.
Firenzeläisen filosofi Anton Francesco Donin (1513–1574) mukaan ideaalinen kaupunki on ihmisen muotoinen kokonaisuus, jonka jokainen osa on tärkeä, pää edustaa hallintoa, kädet artesaanien taitoja.
Kaupungin hallinnollisella keskuksella on myös panoptinen tarkoitus: aukion korkeista rakennuksista on mahdollista valvoa kaupungin toimintaa joka suuntaan. Tällaista hierarkkista kaupunkijärjestelmää edusti myös muinainen Baabelintorni (Christian Rivoletti, Le Metamorfosi dell’Utopia 2003).
Ideaalisen kaupungin keskusaukiolla on temppeli, jossa on sata ovea, jotka johtavat suoraan kaupungin muureille ja niiden sadalle portille.
Täydellisen kaupungin idea viehätti etenkin renessanssin arkkitehtejä. Filarete eli Antonio di Pietro Averlino (n. 1400–1469) suunnitteli ensimmäisen ”ideaalisen kaupungin” Sforzindan, sen pohjakaava oli kahdeksansakaraisen tähden muotoinen ja kaupungin ytimessä temppeli. Keskusaukiolta säteittäin lähtevät kadut johtivat kaupungin muurille, jossa oli kahdeksan tornia ja porttia.
Filarete esitteli suunnitelmansa kirjassaan Codice Magliabechiano, mutta itse kaupunkia ei koskaan toteutettu. Sen sijaan Corsignanossa (nyk. Pienza) Paavi Pio II eli Enea Silvio Piccolomini (1405–1464) uudisti kylänsä täydelliseksi renessanssikaupungiksi. Näin syntyi ensimmäinen toteutunut ideaalikaupunki Pienza.
Corsignano on Paavi Pion syntymäpaikka, Val d’Orcian kukkuloilla Toscanassa.
Pienza, renessanssin ideaalikaupunki
Ideaalisen kaupungin suunnitelman paaville laati Bernando Rossellino (1409–1464), yhteistyössä opettajansa Leon Battista Albertin kanssa. Kaupungin rakennustyöt aloitettiin 1459 ja keskusaukion katedraalin suuri alttari vihittiin käyttöön 1462. Samassa yhteydessä Paavi Pio II antoi kotikaupungilleen nimeksi Pientia (nyk. Pienza).
Pienzan keskusaukio (Piazza Pio II) on puolisuunnikkaan muotoinen ja sitä hallitsee katedraalin lisäksi kolme palatsia: kaupungintalo eli Palazzo Pretorio, Palazzo Borgia ja Palazzo Piccolomini. Aukio ja sen rakennukset julistavat renessanssin rationaalisuutta, harmoniaa ja mittasuhteiden matemaattista kauneutta.
Aukion jokainen yksityiskohta julistaa geometrista harmoniaa.
Mikrokosmos
Renessanssin ideaalikaupungissa huomioitiin toiminnallisuuden ja rationaalisuuden lisäksi, miten kaupunki asettuu ympäristöönsä. Pienzan pohjakaava on Filareten tähtimuodosta poiketen pitkulainen: kaavaa määrittelee sen sulautuminen maisemaan. Kaupunki asettuu kapealle ja korkealle kaistaleelle, mistä avautuu huikeat näkymät kukkuloille.
Anton Francesco Donin mukaan ideaalinen kaupunki on ihmisen rationaalisesti luoma taideteos. Se on ikuisesti liikkuva, ajallinen mikrokosmos; taiteen hedelmä, jota luonto ja sen syklinen rytmi määrittelevät.
Pienzan lisäksi muita ideaalisia kaupunkeja Italiassa ovat Urbino, Ferrara ja tähdenmuotoinen Palmanova. Myös meillä Suomessa on harvinainen ympyräkaupunki Hamina.
Katso lisää kuvia Pienzasta! Kuvaston lopussa tekstitetty (en) video: artsandculture.google.com Associazione Italiana Giovani per Unesco.
Kirjallinen lähde: Christian Rivoletti. Le metamorfosi dell’Utopia – Anton Francesco Doni e l’immaginario utopico di metà di Cinquecento. Ed. Maria Pacini Fazzi Editore 2013.
