Leonardo da Vinci (1452–1519) muutti synnyinseudultaan Toscanasta Milanoon vuonna 1482 ja esitteli teoksiaan herttua Ludovico Maria Sforzalle eli Ludovico Morolle. Pian Leonardo lunasti paikkansa Milanon hovitaiteilijana. Ludovico Moro tilasi Leonardolta insinööritöiden lisäksi freskoja ja Santa Maria della Grazien basilikan maalauksen Pyhä Ehtoollinen.
Moro suunnitteli basilikan välittömään yhteyteen asuinaluetta uskotuille henkilöilleen, joihin myös Leonardo lukeutui. Herttua oli jo aiemmin lahjoittanut Giacometto della Telalle kaksi taloa alueelta. Huhtikuussa 1499 Moro lahjoitti Leonardolle viinitarhan ”la vignan” aivan basilikan kupeesta.
Leonardon ”vigna” kuului San Vittoren suuriin viinitarhoihin, niittyjen ympäröimällä alueella.
Ranskalaiset kuitenkin valloittivat Milanon kesällä 1499 ja Leonardo oli pakotettu lähtemään Mantovaan ja edelleen Venetsiaan, vuonna 1500.
Silloin viinitarha jäi Leonardon ilkikuriselle oppipojalle Salaìlle, jota pirulaiseksi kutsuttiin. Poika oli ollut Leonardon huostassa 10-vuotiaasta lähtien, mutta nyt Salaìn isä vuokrasi tilan.
Viinitarha joutui ranskalaisten haltuun 1502. Vuonna 1507 alueen hallintoviranomainen Carlo II d’Amboise ilmoitti Leonardolle kirjeitse tilan palauttamisesta ja pyysi taiteilijaa takaisin Milanoon. Leonardo työskentelikin Milanossa joitakin vuosia, mutta lähti uudestaan – ensin Roomaan – ja sitten Ranskaan, tällä kertaa pysyvästi.
Leonardo loi Ranskassa merkittävän uran ja kuoli Amboisessa vuonna 1519. Milanon viinitarhan taiteilija testamenttasi puoliksi Salaìlle ja puoliksi palvelijalleen Giovanbattista Villanille.
Viinitarhan aromia
Salaìlle viinitarhasta oli muodostunut koti ja taiteen sydän. Jo Leonardon aikana tarhassa viljeltiin Malvasia di Candia Aromatica-rypälettä. Puutarhaa koristivat maalauksista tutut, kiemuraiset puut ja liaanit. Valon tulvaan heittyivät kuitenkin pian yön varjot, sillä Salaìn elämä katkesi haulikon luoteihin 1524.
Salaìn elämä jumalaisessa puutarhassa katkesi julmasti luoteihin.
Heti pimeiden tapahtumien jälkeen Francesco II Sforza lahjoitti tilan Rosaten kreivi Stampalle, jolla oli siteitä Telan sukuun. Leonardon palvelija, Giovanbattista Villani puolestaan lahjoitti oman osuutensa San Gerolamon luostarin munkeille (1534).
Leonardon viinitarha oli alunperin osa Moron aikaisia ”Atellanin taloja”. Rosaten kreivin jälkeen se periytyi Telan suvussa aina 1700-luvun lopulle asti, kunnes 1778 sen osti Piancan perhe. Vuonna 1919 senaattori Ettore Conti osti tilan ränsistyneet rakennukset, jotka yhdistettiin yhtenäiseksi taloksi.
Sittemmin Leonardon viinitarha jäi unohduksiin. 1900-luvulla se kärsi useista vahingoista: 1920 paikalla riehui tulipalo ja talo vaurioitui pommituksissa 1943. Sodan jälkeen rakennukset restauroitiin ja uudistuksia johti milanolainen arkkitehti Piero Portaluppi.
Museo Vigna di Leonardo
Viinitarha ja kotimuseo puutarhoineen on pyritty ennallistamaan tieteelliseen tutkimukseen perustuen. Alueen kasvustoa, genetiikkaa ja viinin valmistusta ovat tutkineet enologi Luca Maroni ja Milanon yliopiston (Università degli Studi di Milano) genetiikan tutkija Serena Imazio sekä DNA-spesialisti, professori Attilio Scienza (2014).
Piero Portaluppin Säätiön ja talon nykyisten asukkaiden aloitteesta museo avattiin yleisölle Expo 2015 –tapahtuman yhteydessä. Museo ja romanttinen puutarha veistoksineen sijaitsevat Santa Maria delle Grazien kirkon kupeessa. Museon yhteydessä on myös Bistro, missä voi nauttia aamiaista, aperitiivia ja lounasta.
Lähde: Opasteet La Vigna di Leonardo, Milano 2016 ja museon sivusto:
https://www.vignadileonardo.com/it
MK.
